Mikä lienee virallinen kanta, mutta julkisuudessa on väännetty peistä siitä, että pystyykö pääkaupunkiseutua lämmittämään ja sähköistämään bioenergialla. Sama keskustelu pätee muihinkin isoihin kaupunkeihin joissa käytetään kaasua tai hiiltä, vaikkakin keskustelu velloo Helsingin ympärillä. Isoimmat esteet mitä korviini on kuulunut koskevat logistiikkaa: eihän tuota rekkarallia tänne voi ottaa, puu on kaukana jne. Pientä oppia voi hakea Autralian hiilikuljetuksista, Australian Hiiliyhdistyksen teksti Australian hiilikuljetusten tekniikasta antaa hyviä vinkkejä ratkaisuksi. Lyhyet matkat (kilometrejä) kaivokselta radalle (meillä suunta olisi varmaankin radalta voimalaitokselle) hoidetaan hihnakuljettimilla ja pitkät, satojen kilometrien junalla jotka voidaan purkaa pyöräyttämällä vaunu ylösalaisin ilman sen irroittamista junasta. Parin kilometrin letka kuulemma tyhjenee parissa tunnissa - eli nopeus taitaa olla reilusti parempi kuin mitä meillä saadaan laivaa purettua.
Jos taasen innokkaista tekijöistä on puutetta, niin luulisi Stora Enson ja varsikin UPM:n olevan varsin innokkaita biovoimalaitosten rakentajia ja pyörittäjiä... voisi voimalaitoskin valmistua alle viiden vuoden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti