Suomi todennäköisesti luopuu ydinvoimasta

Tuulivoiman tuotantokustannukset pienenevät melkoista vauhtia, samalla kun kukaan ei voi esittää trendiä jolla ydinvoiman kustannukset pienenisivät. Arvioisin, että kuudennen ydinvoimalan valmistuessa tuulivoima on viimeistään ohittanut ydinvoiman kustannuskisassa. Sen jälkeen loppu on selvä. Uusia voimaloita ei ole järkeä rakentaa, vanhat voimalat saavat käydä käyttöikänsä loppuun.

Ydinvoimaloiden sijasta tiettyä renesanssia saa todennäköisesti vesivoima, hiilivoima ja kaasu.
- Vesi: vesivoima on erittäin tärkeä tekijä säätövoimana. Voimalaitoksia kannattaa ehkä jopa hiukan ylimitoittaa jotta säätövoimaa voidaan käyttää hyväksi. Lainsäätäjän tulisikin tarkastella uusiksi vesivoimaloiden monestikin kovin tiukat säädökset vedenpinnan vaihteluista. Vuorokautisen vedenpinnan vaihtelun salliman kasvattaminen 5 senttimetristä 10:een senttiin ei käytännössä muuta useimpien vesistöjen luontoa enempää kuin luonnollinen vaihtelu, mutta lisäisi huomattavasti vesivoiman mahdollisuutta toimia säätövoimana. Toki vedenpinnan säädettävyys pitää arvoida tapaus tapaukselta mm. kalakantojen ja linnuston osalta ja jopa vuodenaikojen mukaan.

- Hiili: ei voi sanoa, että hiilivoimala on halpa mutta sen käyttökustannukset ovat pitkälti sidoksissa käyttöön, ei kalenteriaikaan. Nykyistä hiilivoimakapasiteettia pitäisi säästää romutukselta ja pitää käyttövalmiina häiriötilanteita varten. Hiilivoimalat ovat hitaita käynnistää mutta seistessään kustannukset ovat sangen hyvin kurissa. Hiilen varastoitavuus on myös erinomainen, jopa vuosien energiareservit ovat helposti toteutettavissa. Nykyiselle hiilivoimalle ei ole järkevää kohdistaa lisää kohtuuttomia kiinteitä kustannuksia - esim. hiilidioksidin talteenoton vaatimus vanhoille reservivoimaloille ei ole järkevää.

- Kaasu: kaasuturbiinivoiman (puhdas sähköntuotanto) rakentaminen on edullista mutta käyttö suht arvokasta. Se on kuitenkin tärkeää kapasiteettia täydentämään vesivoiman säätöä. Tosin mitä paremmin vesivoimalla voidaan toteuttaa säätöä, sitä pienempi on kaasuvoimaloiden tarve. Huippujen leikkaamisessa kaasuvoima on kuitenkin tärkeä - sen rooli onkin ehkä enemmän sähköverkon toimintavarmuuden toteutuminen kuin tuotanto. Kaasuvoiman käyttöä ja tarvetta pienentää myös mitä useammalla tavalla Suomen verkko on kytketty ulkomaisiin verkkoihin - yhteydet Venäjälle, Viroon, Ruotsiin ja Norjaan pienentävät tätä tarvetta. Ehkä pitäisi myös harkita suoraa yhteyttä Saksaan ja Tanskaan.

Näillä näkyvillä ydinvoiman tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä - varsinkin kun kehitysmaiden hinku ydinvomaan tilapäisesti nostaa rekennuskustannuksia   - ja lisää riskitasoa.